Tämä puolivuotinen harjoitteluaika on mennyt nopeasti, liiankin nopeasti. Maanantaina 17.12.07 oli minun viimeinen lähetykseni tämän syksyn osalta. Haluan ehdottomasti kiittää kaikkia kanssani työskennelleitä, olitte loistavia! <3 Teitte todella hyvää työtä ja sitä myöten teitte päätoimittajuudestani helppoa. Kiitos. Toivottavasti törmäillään vielä tuolla radiohommissa. :) Ja tietysti muutenkin. Tämän harjoittelun kautta sain upeita uusia kavereita ja tutustuin moniin ihaniin ihmisiin. Kokemus on ollut todella arvokas ja ikimuistoinen. On niin äärimmäisen haikeaa hypätä pois päätoimittajan paikalta, mutta kaikella on aikansa. Ja Mari tulee pitämään homman hanskassa hienosti. :) Jos ei nyt enää tämän vuoden puolella törmäillä, niin Ihanaa ja Rauhallista Joulua kaikille sekä Onnea Vuoteen 2008! :)
Eva-Maria
lauantai 22. joulukuuta 2007
tiistai 11. joulukuuta 2007
Muistoja matkan varrelta
Iltaa kaikille ihanaisille!
Mikäs se parempi aika kirjoittaa, kuin ilta. :) Silloinhan ne parhaimmat ajatukset syntyvät. Ajattelin jakaa jälleen kerran ajatuksiani tästä kuluneesta harjoitteluajasta. Muistella hieman...
Eräs päivä on jäänyt tulikirjaimin mieleeni tämän harjoittelun aikana. Se oli se päivä, jonka aamu valkeni synkissä tunnelmissa koko Suomea koskettaneen tapahtuman jälkeen. Sinä aamuna minulla piti olla aivan normaaliin tapaan lähetys klo 10-12, mutta koulutusjohtaja ottikin aamulla yhteyttä ja pyysi, että kunnioittaisimme Jokelan koulusurmassa kuolleiden muistoa. Emme pitäisi radiolähetystä ollenkaan. Ehdotin, että sanoisin aamulla muutaman sanan uhrien muistolle ja sen jälkeen soittaisin jonkin tilanteeseen sopivan kappaleen. Tämä oli koulutusjohtajalle sopiva ratkaisu ja tein muutoksen lähetykseen. Valitsin kappaleeksi Simon & Garfunkelin klassikon, Bridge Over Troubled Water- kappaleen. Mietin kuumeisesti, mitä sanoisin. Mitä edes voisin sanoa? Saati sitten osaisin. Se oli harjoitteluaikani vaikein spiikki, ääni tärisi ja nieleskelin kyyneliä. Jollain ihmeen kaupalla sain toivotettua jaksamista uhrien omaisille heidän surussaan. Sitten musiikkia ja sen jälkeen lähetys poikki. Ääni tärisi yhä ja meni hetki, kunnes sain itseni toimimaan. Se oli haastava tilanne, jota en varmasti ikinä unohda.
Eva-Maria
Mikäs se parempi aika kirjoittaa, kuin ilta. :) Silloinhan ne parhaimmat ajatukset syntyvät. Ajattelin jakaa jälleen kerran ajatuksiani tästä kuluneesta harjoitteluajasta. Muistella hieman...
Eräs päivä on jäänyt tulikirjaimin mieleeni tämän harjoittelun aikana. Se oli se päivä, jonka aamu valkeni synkissä tunnelmissa koko Suomea koskettaneen tapahtuman jälkeen. Sinä aamuna minulla piti olla aivan normaaliin tapaan lähetys klo 10-12, mutta koulutusjohtaja ottikin aamulla yhteyttä ja pyysi, että kunnioittaisimme Jokelan koulusurmassa kuolleiden muistoa. Emme pitäisi radiolähetystä ollenkaan. Ehdotin, että sanoisin aamulla muutaman sanan uhrien muistolle ja sen jälkeen soittaisin jonkin tilanteeseen sopivan kappaleen. Tämä oli koulutusjohtajalle sopiva ratkaisu ja tein muutoksen lähetykseen. Valitsin kappaleeksi Simon & Garfunkelin klassikon, Bridge Over Troubled Water- kappaleen. Mietin kuumeisesti, mitä sanoisin. Mitä edes voisin sanoa? Saati sitten osaisin. Se oli harjoitteluaikani vaikein spiikki, ääni tärisi ja nieleskelin kyyneliä. Jollain ihmeen kaupalla sain toivotettua jaksamista uhrien omaisille heidän surussaan. Sitten musiikkia ja sen jälkeen lähetys poikki. Ääni tärisi yhä ja meni hetki, kunnes sain itseni toimimaan. Se oli haastava tilanne, jota en varmasti ikinä unohda.
Eva-Maria
perjantai 7. joulukuuta 2007
RadioKoon syksyn 2007 päätoimittajan edesottamuksia
Heipsan kaikille!
Vihdoin ja viimein on Radio Kotvaselle, siis tulevalle RadioKoo:lle saatu blogi. Täällä voi siis lueskella ainakin puolivuosittain vaihtuvan päätoimittajan ajatuksia aina säännöllisen epäsäännöllisesti. :) Vielä hetkisen verran tänne kirjoittelee Eva-Maria, mutta kohta saan luovuttaa paikkani Marille.
Miettiessäni harjoittelua taaksepäin olen tullut siihen tulokseen, etten olisi voinut saada parempaa harjoittelupaikkaa. Aina ajattelin kauheaksi kliseeksi sen, kun ihmiset mainostavat kasvaneensa jossain työssä henkisesti, mutta en ajattele niin enää. Syksyn mittaan olen oppinut paljon ja joutunut mitä erilaisimpien haasteiden eteen. Ennen harjoittelun alkamista mietin, että miten tulenkaan selviämään kaikesta vastuusta. Jännitti ihan älyttömästi ja tietyllä tapaa myös pelotti. Mitä, jos mokaan? Entä, jos en olekaan hyvä? Olo tuntui henkisesti hyvin pieneltä. Olen ottanut työni alusta asti tietyllä tapaa vakavasti, vaikka lähetyksiä on tehty pilke silmäkulmassa. Tästä on tullut minulle lempilapsi, josta on vaikea luopua.
Päätoimittaja Eva-Maria
Vihdoin ja viimein on Radio Kotvaselle, siis tulevalle RadioKoo:lle saatu blogi. Täällä voi siis lueskella ainakin puolivuosittain vaihtuvan päätoimittajan ajatuksia aina säännöllisen epäsäännöllisesti. :) Vielä hetkisen verran tänne kirjoittelee Eva-Maria, mutta kohta saan luovuttaa paikkani Marille.
Miettiessäni harjoittelua taaksepäin olen tullut siihen tulokseen, etten olisi voinut saada parempaa harjoittelupaikkaa. Aina ajattelin kauheaksi kliseeksi sen, kun ihmiset mainostavat kasvaneensa jossain työssä henkisesti, mutta en ajattele niin enää. Syksyn mittaan olen oppinut paljon ja joutunut mitä erilaisimpien haasteiden eteen. Ennen harjoittelun alkamista mietin, että miten tulenkaan selviämään kaikesta vastuusta. Jännitti ihan älyttömästi ja tietyllä tapaa myös pelotti. Mitä, jos mokaan? Entä, jos en olekaan hyvä? Olo tuntui henkisesti hyvin pieneltä. Olen ottanut työni alusta asti tietyllä tapaa vakavasti, vaikka lähetyksiä on tehty pilke silmäkulmassa. Tästä on tullut minulle lempilapsi, josta on vaikea luopua.
Päätoimittaja Eva-Maria
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
